SotajumalaArkku Vailla Vainajaa

Monet jo takaisin kääntyneinä
valansa vannotun pettäneinä
varmaa kuolemaa pakoon lähtivät
veljensä ahdinkoon jättivät
Vähiin käy lämpö
kaukaisten muistojen
toiveet tulevasta kuolleena syntyvät
painajaisessa sallittu vain nykyisyys
silmänräpäysten välilen iäisyys
Viimeinen kranaatti kädessään
halki raiskatun tantereen ryntää
ei luodeista suostu kaatumaan
aikoo useamman viedä mukanaan
Jos pelolle antautuu mieli
se raudat raajoihin lyö
tulitaistelun armoton kieli
ryhdin rohkeimmaltakin syö
Lyijy lihaan ja luihin porautuu
katse silmissä tyhjäksi muuttuu
silti neljä hän miehiä saavuttaa
jotka matkaansa repii tuonelaan
Ruumis verisissä pauloissa
sankaruuden siunaama?
Nyt hyisen huomaan hautaamaan
arkku vailla vainajaa lasketaan
Jos pelolle antautuu mieli
se raudat raajoihin lyö
tulitaistelun armoton kieli
ryhdin rohkeimmaltakin
syö
Ei kunniaan
kuolema voi johtaa
jos sen selärangatta
kohtaa...