Kasasivat miehet monttuun yhteen
mättivät peitteeksi metrin maata
veivät heistä elon liekin sykkeen
mutta surun hiillos ei sammua saata
Löydön lohduttoman
äärellä kuolimme
vihasta väkevästä
uudelleen synnyimme
Kostonjano, jota raivoni ruokkii
joka tekoni oikeuttaa
mikä syntyhetkellä kerran suodaan
veitsi kurkulla nyt uusiksi luodaan
Ruumis hento, puhtautesi pyhättö
on nyt minun tahraamani
nuoruutesi, vilppittömyyden valkeus
on nyt minun mustaamani
Arpikirjaimin sieluusi kirjaan
julistukseni katkeran
kyyneleesi vuodatat turhaan
niillä vain huuleni kostutan
nykyhetkeksi rumaksi veistän
eivät aneesi armoa tuo
tulevaisuutesi julmasti riistän
teen tyhjäksi vuotesi nuo
Löydön lohduttoman
äärellä kuolimme
vihasta väkevästä
uudelleen synnyimme
Arpikirjaimin sieluusi kirjaan
julistukseni katkeran
kyyneleesi vuodatat turhaan
niillä vain huuleni kostutan
nykyhetkeksi rumaksi veistän
eivät aneesi armoa tuo
tulevaisuutesi julmasti riistän
teen tyhjäksi vuotesi nuo
Silmä silmästä ei milloinkaan riitä
vihaan kansaasi - ja sinä saat maksaa siitä
raakuuden kierre on ikuinen
tämä on tehtäväni - olen ihminen